Lukijakysymys: Tee ja raudan imeytyminen sekä aamuteen kivistys ja kuvotus?

On aika ruotia ensimmäisiä tulleita kysymyksiä. Alkuun on todettava, että kaikki vastaukseni perustuvat lähtökohtaisesti kyllä luotettaviin tutkimuksiin, mutta myös omakohtaiseen kokemukseen. Milloinkaan ne eivät mene esimerkiksi mahdollisen terveyden ammattilaisen antamien ohjeiden edelle.

Kysymyksistä ensimmäinen liittyy ravinnosta saatavan raudan imeytymiseen teen nauttimisen yhteydessä ja ylipäätään. Tutkimukset asiassa poukkoilevat suuntaan ja toiseen. Tuttavalääkäri nosti kädet pystyyn ja totesi, ettei hän osaa sanoa mitään yleistä neuvoa.

Toinen kysymys liittyi erityisesti aamulla ja tyhjään vatsaan nautitun teen aiheuttamaan pahaan oloon, heikotukseen ja kuvotukseen. Itselläni aamuisin ensimmäisenä masuun hulahtaa miltei litra teetä, joten kokemus on minulle varsin tuttu.

Tee sisältää monia terveysvaikutteisia aineosia, joita ovat vitamiinien lisäksi esimerkiksi teeiini (teen kofeiini), magnesium sekä ne nuoruutta ja terveyttä maagisesti ylläpitävät flavonoidit. Hammaslääkärini muistaa aina mainita hammaskiilteen hyvästä kunnosta, johon vaikuttaa suoraan teen sisältämä fluori.

Tee voi vaikuttaa hyvin suoraan joidenkin aineiden imeytymiseen muusta ravinnosta. Teessä on kasveista löytyvää tanniini-nimistä polyfenolia, eli parkkihappoa. Tanniinit antavat teelle sille ominaisen värin, ja ovat samalla vastaus kumpaankin lukijan kysymykseen. Tämän jälkeen voit tuttavillesi sormea heristäen todeta miltei kaikissa teekysymyksissä ”että ne ovat ne penteleen teen tanniinit taas asialla.”

Teen polyfenolit voivat häiritä kehossa ravintoaineiden imeytymistä. Rauta on yksi tihutyön kohteeksi joutujista. Mikäli lukijalla ei ole ongelmia rauta-arvojen kanssa, ei teen juonnista ole haittaa. Mikäli rauta-arvot ovat matalat, ja juot paljon teetä, tulisi se korvata vähätanniinisemmalla juomalla alkaen viimeistään noin 30 minuuttia ennen ruokailua ja samanmoisen ajan ruokailun jälkeen. Sama koskee rautalisien ja ravintolisien nauttimista.

Tanniinit, tai siis tässä yhteydessä paremmalta kuulostaen, parkkihapot ovat todennäköisin syy myös kysyttyyn teen juomisen aiheuttamaan pahaan oloon. Erityisesti tyhjään mahaan juotu runsastanniininen vahvaksi haudutettu tee on omiaan aiheuttamaan vatsalaukussa kramppeja ja närää, joka tuntuu huonovointisuutena, oksetuksen tunteena sekä mahdollisena heikotuksena. Jos vahinko on jo tapahtunut, usein auttaa, kun juo lasin pari haaleaa(!) vettä, mikä laimentaa vatsassa olevan teen. Apu tulee oman kokemuksen puitteissa varsin nopeasti.

Ehkä järkevämpi vaihtoehto on valita aamulla tai tyhjään vatsaan juotavaksi tee tai hauduke, joka ei aiheuta kysyttyjä ikäviä tuntemuksia. Vihreä tee ei ole itsessään ratkaisu, mutta esimerkiksi punapensaan lehdistä tehty rooibos on. Yksi vaihtoehto on hauduttaa teetä vain vähän, jolloin se sisältää varsin vähän tanniineja. Käytännön kautta kokien huomaat, mikä on paras vahvuus. Sopivaa vahvuutta voit hakea koko perheen iloisen yhteisen aamuhetken parissa!

Mainitsit, ettei kahvi aiheuta Sinulle teen tavoin vatsanväänteitä. Olet asiassa aivan oikeassa! Kahvissa on monia erilaisia happoyhdisteitä, mutta kahvipavuissa ei ole laisinkaan parkkihappoa, mistä johtuen kahvi ei saa mahaa sotajalalle tässä yhteydessä.

Saanko esitellä Tampere - Waynes's Coffee is back!

Suomessa aikaisemmin vuosia toiminut ruotsalainen Wayne's Coffee -kahvilaketjubrändi on palannut Suomeen. Tampereella avattiin marraskuun puolivälissä Hämeenkadulla Stockmannia vastapäätä upouusi Wayne's. Noin nelikymmenpaikkainen kahvila jatkaa suomalaisille tutuin tuottein ja ainakin perjantai-alkuiltapäivän kokemuksella asiakkaat ovat odottaneet yllättäen keväällä 2012 lopettaneen ketjun paluuta.

Waynes's Coffee tosiaan katosi käytännössä yhdessä yössä Suomesta brändin lisenssilupamaksuongelmista johtuen. Pikainen paluu varmistaa sen, että monet tunnistavat yhä ketjun - iso osa ei ehtinyt edes tajuta välikatoamista.

Teen juojalle aikaisempi Wayne's Coffee oli suhteellisen ystävällinen paikka. Merkin omien (ylipakattujen) biohajoavien pyramiditeepussien lisäksi Clipperin teet täydensivät valikoimaa mukavasti. Tampereen uusimman kahvilan perusteella on pakko todeta teenystävät unohtuneen. Toivottavasti kyseessä on alun välivaihe ja teevalikoimaan saadaan pikaisesti vahvistusta.

Tee (noin 4dl) maksaa 2,50 ja toteutus noudattaa klassista kahvilamallia; kuumaa vettä kahvikoneesta, pussi ja tassi. Siinä se - simppeliä ja ihan ok. Itse teevalikoima on huono. Reilua löytyy, mutta luomua ei. Teet ovat eksoottisesti maustettuja klassikkoja.

Itse otin paremman puutteessa vihreän opuntiakaktusteen, joka liian kuumassa vedessä tarjoiltuna on maultaan samanaikaisesti vetinen ja kevyesti kitkerä. Haudutetun teen tuoksu on hedelmäinen ja lupaa makua enemmän.

Teelistan suurimmaksi puutteeksi jää maustamattoman perusvihreän teevaihtoehdon - ja yleensäkin hyvän perusteen - puuttuminen. Haudutuslämpötilojen suhteen olen varma, ettei henkilökunnan koulutus riittäisi - pitääkin kysyä! Itseasiassa teen sen nyt heti! ...

... Nonniin, ensinnäkin kahvilan teelistasta on nyt kuva ohessa. Teen suhteen enemmän makustelijanautiskelijoille se aiheuttanee mukavia mielikuvia.

Kahvilan teevesi tulee erikoiskahvikoneesta, jonka ulosantolämpötila on kahvikoneille klassinen 95 astetta (celsius). Optimi suurimmalle osalle mustia, rooibos- ja haudukesekoituksia, mutta vihreälle teelle tappotuomio - siis jos on asiassa tiukaksi asti tarkka. Vihreän teen saisi yleensä lisätä enintään 80-asteiseen veteen. Suosittelen siis pyytämään kupin pohjalle ennen kuumaa vettä yhden pienen jääpalan.

Uskon, ettei Tampereen Wayne's Coffeen tarvitse olla missään vaiheessa huolissaan asiakkaista. Viihtyisä kahvila otettaneen paikallisten parissa lämmöllä vastaan. Mikäli tuotteiden hinnat pysyvät nykyisellä tasolla, nekään eivät asiakkaita karkoita. Teen kannalta jää toivomisen varaa, mutta se nyt on yleensäkin meillä sellainen helmasynti, joka odottaa päiviään parempia.

Toisena ehdottomana mietinnän kohtana on viikonlopun aukioloajat, jotka ovat liikepaikalla pääkadun varressa ja aivan rautatieaseman vieressä liian suppeat. Kahvila avaa lauantaisin ja sunnuntaisin vasta kello 9:00 ja sulkee kello 18:00.

Mitä vielä; ilmainen langaton verkko ja ystävällinen henkilökunta. Kyllä se siitä! Tervetuloa takaisin Tampereelle Wayne's - muistathan panostaa siihen teehen! Allekirjoittanut ilahtuisi kovin, jos parin viikon kuluttua seuraavalla käynnillä saisi myös hyvää luomua perusvalkoista tai edes -vihreää.

Se on teetä, ei kemiaa - älä immine stressaa!

Kirjoitin aikaisemmin Sakkainen valkoinen tee -kirjoituksessa teeveden laadusta. Olen saanut jutusta yhteydenottoja - kiitos niistä. On ihan totta, ettei edes perusirtoteen juojan tarvitse yleisesti ottaen välittää hölkäsenpöläystä teeveden kalkkisuusasteesta, mutta teeammattilaisen se tulee huomioida. Se pitäisi olla osa perusosaamista esimerkiksi kahvilan työntekijällä.

En muista, olenko asiasta jo aikaisemmin maininnut, mutta perustettuani teekaupan oman teeinnostukseni temppeliksi, ovat lähtökohtaisesti kaikki aikaisemmin teepussejaan autuaan tietämättöminä kupeissani lillutelleet tulleet siihen tulokseen, ettei minulle voi keittää teetä. ”En mä osaa”. ”Sä olet ammattilainen”. Epäilevät katseet ja kauhistuneet tarkastavat ilmeet. Ulkopuoliselle tarkkailijalle seurateehetkien seuraaminen olisi ammattipantomiimitasoinen esitys. Ja mistä minä mitään tiedän. Kunhan itsekin luen, mitä paketin kyljessä lukee ja sanon sen vakuuttavasti ääneen. Ei vaan, ehkä sitä jotain on oppinut, vaikka tämä makumatka on vasta aluillaan.

Tee on minulle lopulta kuitenkin vain teetä, ei kemiaa. Vaikka kaiken tekisi tarkkaa kaavaa toistaen, tulee teestä välillä kitkerää, välillä ei, joskus hyvää, joskus ei. Usein teetä Helsingin toimistolla kaataessani mietin itse, millaista kuraa tulikaan taas keitettyä.

Teetä valmistettaessa muuttujia on paljon. Vesijohtoveden laatu, kyseisen tee-erän ominaisuudet, miten teetä on kaupassa, kotona tai kuljetusten yhteydessä säilytetty. Moni asia voi mennä hyvin ja mennä huonosti. Paremmin ei voisi todeta kuin ranskan kielen lempilausahduksiani c'est la vie - sellaista on elämä! Tee on tuhansia vuosia vanha kulttuuri. Se auttaa meitä. Itse tee on paljon juojiaan armollisempi. 

Ostetun teen mukana on useimmiten valmistusohje ja tiedot käytettävän veden lämmöstä sekä haudusajasta. Niihin voi luottaa. Nyrkkisääntöjä on, mutta jokaisella teellä on esimerkiksi oma maun kannalta merkityksellinen optimaalinen haudutusveden lämpötila. Teetä valmistavat ammattilaiset ovat sen merkinneet Sinulle teepakkaukseen ja sitä kannattaa noudattaa.

Teehuoneissa usein teetä juovat tunnistaa siitä, etteivät he hätkähdä munakellomaisia pirauksia aina hieman uuden pannullisen laivuamista saliin kaadettavaksi janoisiin kuppeihin. Myös parempien teekohteiden ammattilaiset luottavat teen valmistuksessa teenvalmistajien jopa tuhanvuotiseen perinteeseen ja noudattavat prikulleen annettuja lämpötiloja ja haudutusaikoja.

 

Istahdin alas pari iltaa sitten kutsuttuna hyvässä seurassa iltateelle tamperelaisen tuttavan luona. Hän oli jo ennakkoon esittänyt toiveen Kauppiaan itse valmistavan teen. Isäntä valmisti lopulta omakätisesti oikein herkullisen teen meistä toisen vieraan kanssa. Rituaalista olisi käynyt se huolellinen huolestunut haudutus. Chai-maustettu musta tee ja suklaiset pikkuleivät kauniissa kodissa ja hyvässä seurassa. Voi pojat! Siinä unohtuivat ulkona vihmoma sade ja arkinen stressi!

Illan aikana pohdittiin myös klassista kysymystä teeveden lämpötilasta. Moni kysyy sen tietämisestä ilman lämpömittaria. Se on mahdollista suhteellisen helposti jopa. Ensin on hyvä muistaa seuraava nyrkkisääntö, joka noudattaa sekoituksissa aina herkimmän laadun periaatetta (jos esimerkiksi teessä mustaa ja vihreää teetä sekaisin):

• vihreä tee katsoo kahdesti kasiin (80 asteinen vesi ja haudutusaika 2 minuuttia)
• musta tee ajaa kolme karvaa vaille alle satasta (95 asteinen vesi ja haudusaika 3 minuuttia)
• punainen tee (rooibos) heittää femmalla ysivitosta (95 asteinen vesi ja haudutusaika 5 minuuttia)
• yrttitee kirittää kolmea sataa (100 asteinen vesi ja haudutusaika 3 minuuttia)
• matee ja hunajapensas (honeybush) nelistää huntilla (100 asteinen vesi ja haudutusaika 3 minuuttia)

Tärkeintä kaikista on muistaa, ettei teelehti missään muodossa kestä tasan 100-asteista vettä. Se yksinkertaisesti pilaa teen ja tekee siitä pahaa. Mutta eipä lopullinen veden lämpötila siitä paljoa jää. Toinen isohko synti on käyttää liian viileää vettä. Henkilökohtaisesti juon mieluummin kiehuvasta vedestä johtuen kitkerää teetä kuin tiskirättihaileaa vaalea vetistä värivettä.

Veden lämpötila on pienellä totuttautumisella varsin helppo tietää oikeaksi, kun muistaa, että vesi on 80-asteista, kun kattilan pohjalta pintaan nousevat ihan pienet kuplat muuttuvat sellaisiksi pieniksi helmiksi (vesi ei kuitenkaan siis kiehu vielä). 95-asteista vesi on aikalailla välivaiheessa, kun nuo pienet kuplat katoavat, mutta isoja kuplia ei vielä ole. Ja 100-asteisen tunnistanevat kaikki.

Munakello on hyvä ystävä kenelle tahansa hyvään teehen panostavalle kotikahvilanpitäjälle! Myös kännykän kellolla on helppoa ottaa aikaa ja laittaa piippaus, kun haudutusaika tulee täyteen. Puruja tai pusseja ei saa jättää veteen. Silloinhan hautuminen jatkuu.

Suotavaa ei myöskään ole antaa teeveden ensin kiehua valtoimenaan ja odottaa sen jälkeen sen jäähtymistä. Kun vesi kiehuu, siitä vapautuu happea ja pitkään kiehunut vesi on teen kannalta liian hapetonta (teestä ei vain tule yhtä hyvää).

Ei kemiaa mutta kokkausta ehkä. Seuraa ohjetta ja nauti - Se on elämää!

Teen uudet trendit - Bupple tea -kuplatee, Tee&Suklaa-combot ja green latte

Tee on tulossa Suomeen ja kovaa vauhtia. No - eihän se nyt uutena ole tulossa, mutta teehen liittyy samalla tavalla trendejä ja suuntauksia kuin vaikka vaatteisiin. Tähän asti meillä teehifistely on rajoittunut vihreän teen suosimiseen, japanilaisiin teeseremonioihin, Tea Tasting -teenmaistelutilaisuuksiin sekä oikein hurjaksi heittäydyttyessä kuumaan teepohjaiseen Chai Latteen.

Miehekkäitä uusia trendejä ovat tietysti teetaivaan pelit ja vehkeet, joita löytyy teenkeittimistä, joihin voi säätää halutun veden lämpötilan, haudutusajan ja sen semmoiset. Uusvanhana ilmiönä päätään nostaa matcha-teejauhe bambuvispilöineen. Siis sama juttu kuin Karate Kid -leffoissa.

Todella trendikäs kasarilähtöinen (kyllä 80's is back!) teejuoma bubble tea on rantautumassa meille ryminällä. Helsingissä asematunneliin avattiin jo jokin aika sitten bubble tea -juomabaari. Robert's Coffee -kahvilaketju on tulossa kovaa vauhtia perässä oman kuplateekonseptinsa kanssa.

Viininmaistelutilaisuustyyppisissä Tea Tasting -teenmaistelutilauuksissa teen rinnalle on noussut suklaa. Tampereella järjestettiin pari viikkoa sitten teenmaistelutilaisuus, jossa jokainen testattava tee oli saanut rinnalleen makuunsa harmonisesti sointuvan suklaan.

Demmers Teehaus Helsingin Kirsi Pullinen osasi mainita, että Suomessa on vielä tuiki tuntematon vihreäteepohjainen green latte, joka on jo kuuminta hottia Manner-Euroopan trendikahviloissa. Siinä, missä Venäjällä vihreä tee on vasta haastamassa mustatee ja sitruunaviipale -perinnettä, taitaa laakea Itämeri pitää etelärannikolla teelattetrendin poissa meiltä vielä jonkin aikaa.

Mutta tulossa on siis uutta ja ihmeellistä! Meilläkin kahviloiden teetarjonta kasvaa ja vahvistuu. Sen rinnalle nousee muutaman vuoden sisään kylmät teejuomat ja maitococktailit. Vahvaksi uutettu tee toimii pohjana yhä useammassa juomassa.

Ja mainitusti uusista trendeistä Bubble tea on tulossa ja kovaa. Ensi kesänä kuplateetä saa varmasti jo suurimpien kaupunkien nuorekkaista kahviloista!

Bubble tea (myös ”boba”) on siis vaihteleva sekoitus vahvaksi uutettua teetä, hedelmiä tai maitoa, makusiirappia ja/tai -jauhetta sekä tietysti pitkään keittämällä helmimäisen kuplamaisiksi turvotettuja tapiokaryynejä, joista tee siis saa kuplamaisen ulkonäkönsä. Yleensä bubble tea -juomassa ei ensimmäisestä mielikuvasta poiketen ole soodaa tai limpparia. Kuplatee voi olla kylmää tai kuumaa.

Allekirjoittaneen täytyy tunnustaa helposti hyvin esanssiseksi muodostuvan kuplateen olevan houkuttuudeltaan kauimpana kaikista näistä uusista teetrendeistä. Arvatkaas olenko itse edes maistanut kuplateetä? No, en ole! Jäärä pitää olla edes jossakin.

Toki, jos nyt joku firma ehdottomasti haluaa vakuuttaa minut bubble teansa erinomaisuudesta, niin kyllä se vastaus saattaisi hyvinkin olla ”tahdon”. Oon nimittäin kuullut, että blogistit saavat yrityksiltä kaikenlaisia näytteitä ja muita muistamisia. Heitä siis voidellaan! Itse en tietenkään ole ehtinyt tällaiseen toimintaan törmätä, mutta kyllä tässä on kättä nostamalla toinen kylki vapaana - antaa tulla vaan!

Suklaa ja tee ovat hakeneet selkeää yhteistä trendittymistä jo jonkin aikaa. Hyvä idea, joskin hieman hifistinen. Ainakin itselläni se perinteinen kokonainen suklaakakkuviipale kuulostaa edelleen paljon pikkuruista konvehtia toimivammalta kyytipojalta. Tai näin ajattelin, kunnes salatestiä kahvilassa tehdessäni jouduin pyörtämään puheeni.

Hyvät ihmiset testatkaa valkoista teetä ja sen ohessa esimerkiksi taivaallisen pehmeän suussa sulavaa Stratos-suklaata. Yhdistelmä on täydellinen ja siinä naittuvat yhteen harmonisesti teen hapokkuus ja kyseisen suklaan pyöreä vaniljainen täyteläisyys. Kumpikin olisi ilman toista vähemmän kuin yhdessä. Perfect - testaa itse! Stratos on edukas markettisuklaa ja maustamatonta valkoista teetä saa kotipannun lisäksi hyvin varustetuista kahviloista.

Helsingissä asuvat voivat testata alkuperäisen yhdistelmän ostamalla asematunnelin kaupasta suklaan ja pyytämällä City-käytävän Roberts'in tiskin alta teelistalta puuttuvaa valkoista teetä. Mulla on näet kahvilassa henkilökunnalta kysymättä paikalle järjestetty piilopussukka hyvää valkoista, jota saa koodisanalla ”sitä valkoista siitä valkoisesta pussista”.

Mentalistin Lapsang Souchong - kun olisi savua juonut!

Sain muutama kuukausi sitten tiedustelun Mentalisti-tv-sarjasta tutun Patrick Janen teetottumuksista. Ohjelmassa hänellä on lähestulkoon koko ajan teekuppi kourasssa, ja yhteyttä ottanut oli kovin kiinnostunut tietämään, mitä tuo ihmismielen superasiantuntija juo.

Mikäli en aivan väärää tietoa kanavieni kautta saanut, hän juo mustaa vahvasti savuaromista Lapsang Souchongia. Testasin Janen juoman omankin valikoimani teen - ja pyhä jumala! Jokaiselle, joka sanoo, että kaikki teet maistuvat samalta, sanon minä Lapsang Souchong.

Nauttimani kupillinen oli osa Helsingissä Demmers Teehaus Helsinki -teekaupan pienessä maistelupöydässä eteeni tilauksesta tuotua täydellisesti haudutettua pannullista. Teekaupan omistajan armeliaan katseen alla väkinäisesti hymyillen sain kyllä pannullisesta puolet lopulta juotua, mutta kaikki ei olisi mennyt.

Yrityksenä päästä mahdollisimman pikaisesti eroon teestä, tarjosin sitä jopa teekaupan omistajalle, joka kohteliaasti kieltäytyi nautinnosta. Onneksi pöydällä oli teuutteesta tehtyjä karkkeja ja kandi-teesokeria, joilla siirappiseksi sokeroitu tee sitten upposi silta osin kun upposi.

Lapsang Souchong ei missään nimessä ole pahaa. Itseasiassa se on erinomainen tee ja legenda lajissaan. Minussa ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi miestä tälle maultaan nahkaiseksi, erittäin savuiseksi ja miehekkääksi teeksi kuvaillulle juomalle.

Huolimatta yllä olevasta ylistävästä kuvailusta, suosittelen lämpimästi testaamaan Lapsang Souchongin ja varsinkin sen kevyempiaromisen China Keemun-serkun. Päivittäiskaupan erityisesti mustat aromatisoidut teet tuppaavat tuoksumaan hyvältä, mutta sijoittuvat makuasteikolla kevyesti yhden oktaavin sisään. Kyseessä on illuusio, jota kannattaa vastustaa. Käynneilläni teekaupoissa, maistan aina jotain uutta teesekoitusta, ja yllätyn, miten vivahdeikas, monipuolinen ja rikas teen makumaailma todellisuudessa on.

Kokista Svenska Teaternin Café Thaliassa (Helsinki)

Teeblogin pitämiseen liittyy ongelma; kirjoitettu kahvila- ja palvelukohtainen palaute harvoin on hyvää. Tuotekehityksen näkökulmasta rakentava kriittinen palaute on parasta, mutta kirjoittajana se paljastaa itselle aivan liian helposti, kuinka vaativa sitä osaa olla. Käytännössä meillä Suomessa hyvän alibin antaa teekulttuuri, joka aidosti oikeasti kahvilatasolla on edelleen vasta ruputason kalkkiviivoilla

Muistan 2000-luvun alussa, kun asuin Hangossa, ei kaupungista tainnut löytyä yhtään erikoiskahvikonetta. Kehitys on nopeaa ja nyt niitä on ollut jo vuosia. Todennäköisesti Helsinki ja Suomi etenevät teeasiassa yhtä nopeasti, kunhan asiakkaat osaavat vaatia hyvää teetä sekä tietysti palvelua. Muutos tulee olemaan valtava.

Käynti Helsingissä Svenska Teaternin Café Thaliassa ei täyttänyt odotuksia teen osalta. Kahvila myy Demmers Teehaus Helsingin teetä, jonka oman teekauppani puolesta tiedän hyvin laadukkaaksi, mutta siihen se jää. Thaliassa asiakas joutuu itse annostelemaan teen kuvan mukaiseen teesihtiin ja kassan antamaan kannulliseen kuumaa vettä. Pelkkä itse annostelu vielä melkein (paino sanalla melkein) menisi lisäarvoa tuovasta teen valmistuskokemuksesta, mutta ruokottomat teesihvilät ja hinta ovat liikaa. Neljä euroa itse annosteltavasta suttusihviläteestä on naurettavaa. Onhan miljöö suomenruotsalaisen tyylikäs, mutta rajansa kaikella.

Jostakin syystä kahvilat voivat usein vielä olettaa teenjuojien olevan valmiita maksamaan selvää ylihintaa huonolaatuisesta tuotteesta ja palvelusta. Mistä se johtuu? Ovatko teeihmiset tottuneet b-laatuun vai onko vain helpompaa antaa rahojen valua viemäriin? Kyllä suurin osa kuitenkin palauttaisi kaupassa lämpimän maitotölkin, ravintolassa kylmän ruoka-annoksen tai muun huonolaatuisen tuotteen?

Teen Ystävät ry:n puheenjohtaja Pirkko Arstilan yhdistyksen uusimman jäsenlehden kolumnin kuvaus teen palauttamisesta ja laadun vaatimisesta Ravintola Elitessa oli hunajaa luettavaksi. Tyylikkäästi, mutta tiukasti hän palautti väärin valmistetun teen, ja sai tilalle oikein haudutettua - Hyvä! Yhdistyksellä on puheenjohtaja paikallaan.

Vaikuttamisen ei tarvitse kurtistaa kulmia. Jos haluaa vältellä helposti ikäviksi muuttuvia tuotteiden palautus- ja vaihtopyyntötilanteita, voi teen tilaamisen aluksi kohteliaasti varmistaa, että tee haudutetaan teelaadun mukaisesti? Ensin tietysti kannattaa tiedustella tarvittaessa, mitä teetä paikka tarjoilee. Jos merkki ei miellytä, on hyvä jatkaa kysymällä, sattuisiko heillä olemaan mahdollisesti jotain hieman parempilaatuista merkkiä tarjolla? Näillä kysymyksillä ei varmasti loukkaa ketään, mutta tekee arvokasta työtä hyvälaatuisen teen eteen.

Juon tilanteen vaatiessa Liptonin mustan pussiunelman, mutten siitä nauti. Mielummin valitsen kohteen, jossa tee tehdään asiakasta kunnioittaen. Coca Cola on hyvää, mutta jos kahvilassa asiakas valitsee sen teen sijaan, on kurat kupissa.

Teekaupassa FOP on pop!

Joidenkin teelaatujen nimen yhteyteen on lisätty hirveän hienolta kalskahtavia kirjaintunnisteyhdistelmiä, kuten FOP, jotka itseasiassa kertovat, että teemaailmassa kyseinen teelaatu on, tai on ainakin ollut, erityisen pop!

FOP tulee sanoista Flowery Orange Pekoe. Jos teen nimessä orange tarkoittaa itseään herkullista oranssia appelsiinin mollukkaa lisätunnistekirjainyhdistelmän osana se onkin lupaus erityisen laadukkaasta tee-elämyksestä. FOP:in voisi sanoa tarkoittavan ”kelpaa kunkulle”.

Ennen muinoin kuninkaallisia varten eivät olleet mitkä tahansa kirvojen syömät kitkerät teepuskan vanhat lehdenrääppileet. Ylhäisön teen tuli olla parasta laatua ja hovihankkijan teen tiesivät kaikki olevan juuri sitä, josta haaveilustakin sai jollakin suunnilla kunnolla kuritusta.

Ajat ovat noista päivistä muuttuneet ja monet vanhat kuninkaalliset teelaadut ovat tarjolla tavantalliaiselle, joka ymmärtää hieman paremman päälle. Teelaatujen nimien alkuun ehkä oudolta kuulostavat kirjainyhdistelmät kertovat (periaatteessa) myytävän teen laadusta.

FOP-tunnisteella merkitään teen paraslaatuisia kauppalaatuja. Ennen ja jälkeen tunnisteen voi olla lisäkirjaimia, jotka kertovat vielä FOP-teen erityisominaisuuksia.

Tässä yleisimpiä teelajien nimien yhteydessä näkyviä kirjaintunnisteita

FOP (Flowery Orange Pekoe)

teen parhaiden kauppalaatujen (myytävä tee) perustunniste. Orange on historiallinen luokittelu ja kertoo teen olevan kuninkaallista, eli aivan erityisen hienoa laatua. FOP-teelaatu sisältää teepensaan silmuja ja ensimmäisiä lehtiä, jotka ovat laadultaan sekä maultaan parhaita.

G (Golden)

korkealaatuinen musta FOP-teelaatu.

T (Tippy)

teelaatu sisältää teepensaan vastapuhjenneiden nuorten lehtien kärkiä, jotka on helppoa tunnistaa teelehtien seasta vihertävästä tai kellertävästä väristään. Mitä enemmän ”tippyä” sitä parempilaatuinen tee.

F (Finest)

kertoo, että FOP-teelaadun valmistamiseen on käytetty paraslaatuisia teepensaan vastapuhjenneiden nuorten lehtien osia.

SF (Specially Fine)

kertoo FOP-teelaadun valmistamiseen käytetyn vain teepensaan erityisen korkealaatuisia vastapuhjenneiden nuorten lehtien kärkiä.

OP (Orange Pekoe)

OP on teen peruslaatu. Sen valmistamiseen on käytetty pääosin teepensaan ensimmäisiä puhjenneita lehtiä. OP-tunnuksellisen teen teelehtien koko on suurempi kuin FOP-laatuisessa teessä.

BOP (Broken Orange Pekoe)

Teelehti on murskattu tai sen rakenne on muuten rikottu ennen kuivatusta. BOP-teelaadun teestä tulee valmistettaessa yleensä maultaan varsin vahvaa ja teelaatu vaatii OP-teelaatua lyhyemmän hauduttamisen. Murskattu teelehti vapauttaa aromit käsittelemätöntä teelehteä helpommin, joten BOP-teelaadusta valmistettu tee on aromiltaan yleensä varsin mietoa.

Kuten Demmers Teehaus Helsinki -teekaupan omistaja Kirsi Pullinen on muistaakseni haastattelussa maininnut, mitä pidempi kirjaisyhdistelmä teen nimessä on, sitä parempi tee on kyseessä. Lahjaksi teetä onkin helppoa ostaa, valitsemalla mahdollisimman kirjaimellinen tee!

Sakkainen valkoinen tee

Kuvassa on kupillinen Tampereen Coffee Housessa nautittua valkoista vaniljateetä. Joisitko Sinä kahvisi, jos se jättäisi välittömästi kaadettuaan kupin tällaiseen kuntoon? Hyi hyi ja hyi! Sakkaa oli kuvaa huomattavasti enemmän. 

Tämän kupillisen teetovillinen osoitti eron hyvän ja "kahvilalaatuisen" teen  välillä. Yleissääntönä pannussa oleva itse kaadettava kahvi saa seistä enintään 30 minuuttia ja se tulee sen jälkeen vaihtaa. Kahvi tehdään aina pestyyn pannuun (mm. kahvirasva ja muut jäämät pilaavat tuoreen kahvin maun), eikä koskaan aikaisemman pannun pohjia kaadeta tuoreen pannullisen sekaan.

Tämä siis kahviosaamiskohteissa. Normisti taitaa edellisen sumpan pannunjämät kaatua lisäkatteeksi uuteen pannulliseen ja tyhjä pannu nauttii korkeintaan pikaisen haaleavesihuuhtelun matkalla keittimeen. Ja siinä, missä kahvi, on tee näissä samoissa kohteissa luonnollisesti vieläkin ikävämmän keittoperinteen uhri.

Teen sakka ei ole vaarallista, vaan normaali ilmiö myös joidenkin teelaatujen kohdalla. Teekupin värjäävä sakka on ryppyvoiteista ja muista rouvain kreemeistä tuttujen flavonoidien sekä vesijohtoveden kalkin saostumaa. Maaperästä veteen liukeneva kalkki tekee vedestä laadultaan kovaa. Mitä kovempi alueen vesijohtoveden laatu on, sitä enemmän sakkaa ilmenee myös liian pitkään haudutetussa teessä.

Teen sakka on kuvan tapaisesti ilmentyessään harmitonta, mutta huonosta teeasiakaskulttuurista kertova ilmiö sekä tietysti harrastelijageologin unelma. Mikäli kotopuolessasi teehen ilmestyy tällaista sakkaa, tarkasta teesi haudutusaika ja käytä tarvittaessa hyvälaatuista lähdevettä.

Tampereen vesi on mielestäni ainakin välillä aivan liian kalkkista. Se näkyy ja maistuu. Kalkki ei ole teevedessä hyvä juttu. Erityisesti mietojen teelaatujen kohdalla jo pienen teefriikkiytymisen jälkeen maistaa, onko teenkeittäjä muistanut valuttaa kraanaa ensin, ja onko alueen vesi kovaa.

Vinkki
Entäpäs se oman kodin vesi? Millaista se on? Helppo tarkastaa kotikonstein! Täytä puhdas kattila kylmällä(!) vedellä ja anna sen kiehua loppuun asti. Kattilan pohjalle jäävä valkoinen sakka on kalkkia. Sitä ei hyvässä teevedessä näy nimeksikään. Toinen helppo tapa on kurkkasta  suihkun suutinta. Onko sen rei'issä valkoista töhnää? Se on kalkkia. Kahvikin on paljon maukkaampaa vähäkalkkiseen veteen keitettynä.

Mitä sitten voi tehdä, jos kalkkia on aidosti ongelmaksi asti? 
Kahvilan pitää muistaa jokaisen haudutustee-erän välillä pestä pannu sopivan pesuaineen kanssa lämpimällä vedellä. Jämiä ei sekoitella - ei ikinä tai missään yhteydessä.

Tarvittaessa teeastiat saa helposti sakattomiksi ja värjäytymättömiksi happamilla aineilla, kuten sitruunamehulla, ruokasoodalla tai ihan suolalla. Lisäapua löytyy ihan perus-vedensuodattimista, joissa taitaa kaikissa olla kalkinpoisto vakiona.

Jos kalkki tai teesakka eivät haittaa, ei ole ongelmaa. Kahvilan, joka ei ole erikoistunut teehen, tulisi valita valmiiksi haudutettavat teet esteettisyysnäkökulma laadun ohessa huomioiden. Ominaisuutena sakkaava tee hus-pois. Mikäli sakka on teen keittäjän laiskuutta tai osaamattomuutta, on asia aivan yhtä helppo ratkaista - kysymys on arvoista ja asiantuntijuudesta.