Erinomaiselta teelistalta järkyttävän törkyisestä pannusta

Tamperelainen kahvila-kahvipaahtamo Valo on paikallisten keskuudessa käsite; erityisesti kahvin ja hyvän teen ystävien. Itsekin ennen kaupunkiin muuttamista muistan Valoon askeltaneeni lukuisan kerran. Nyt paikallisena ovat käynnit jääneet tähän yhteen - ei tosin kahvilan, vaan oman työn sitovuuden takia.

Nyt tilanne on korjattu, joskin ristiriitaisin tuntemuksin. Pöydässä istuessani mielessäni kilpailevat halu viskoa astioita seinään ja armosta varastaa teepannu, jonka sisältö tulisi ehdottomasti heittää hauduttajansa kasvoille.

Kahvilan Valon teelista on juuri oikeanlainen. Ei liikaa vaihtoehtoja, ja tarjolla oleva valikoima on koostettu ammattitaidolla. Huomaa, että kahvilan omistajat ymmärtävät hyvän teen päälle. Vaikka usko asiaan saa ison kolauksen, teenjuojat ovat teelistan perusteella ihan oikein kulkeneet Valoa kohti kaikki nämä vuodet.

Oma valintani oli herkkäarominen korealainen luomu Seon Cha (3,70 euroa), jonka saan kassalta mukaan noin 4,5 desin teepannussa. Irtotee, jota on silmämääräisesti hieman liikaa vesimäärään nähden, on annosteltu valmiiksi pannuun klassisessa haudutuskorissa. Kysyttäessä haudutusajaksi kerrotaan 5 minuuttia, jonka keskeytin tosin jo parin minuutin kohdalla.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että joitakin hyvin harvoja teelaatuja lukuunottamatta, ei vihreää teetä saa missään tapauksessa hauduttaa yli kahden minuutin. Kaikki sen jälkeen kuluva aika lisää vain haudutteen kitkeryyttä ja juojan katkeruutta. Niin kävi nytkin. Syynä ei siis tosin ollut aika, vaan klassinen väärän lämpöinen vesi. Ihmettelen asiaa kovin, koska täällä, jos jossain pitäisi teen ja kahvien haudutuslämpötilat olla hallussa. Hämmentää.

Kupissa lepäävän haudutetun teen tuoksu on upea. Siinä kiertyvät yhteen harmonisesti ihanan hedelmäinen senchamainen pohjatuoksu ja vivahdus sitrusta. Haudute on vaalean vihertävää ja kirkasta. Johtuen siis aivan liian kuumasta teelehdille kaadetusta vedestä, on kupin juoma kuitenkin yksiselitteisesti pilalla. Se olisi sitä ollut tässä tapauksessa kyllä ilman ylimääräisiä asteitakin, mutta lämmön johdosta siis myös makunsa puolesta.

Teelle ominainen pehmeä ja kukkainen aromi ehtii viipyä ehkä sekunnin kymmenyksen, väistyäkseen hieman vetisen ja karvaan antikliimaksin tieltä, jonka finaalina suuontelon pintalihaksisto terävöityy totaaliseen kramppiin ja parkkihappojen raiskaamat sylkirauhaset tyhjentävät sisältönsä suuhun. Näin käy jokaisella hörppäyksellä.

Haudutusveden lämpötilan osalta on täysin mahdollista, että kyseessä on ammatillinen vahinko. Teen tarjoiluastiat kohdattuani, tekisi mieleni kuitenkin raahautua tarjoilutiskin yli ja paiskoa teepurkit pannuineen maahan. Sisälläni kohoaa raivo, jota eivät onnistu lannistamaan edes kahvilan asiakastilassa lentelevät agressiiviset ampiaiset.

En ole eläissäni saanut mitään eteeni näin likaisissa astioissa tarjoiltuna. Teepannu on anteeksiantamattoman törkyinen ulkoisesti, mutta myös sisältä. Kaatonokka ja pannun sisäpinta ovat vahvasti saostuneen värjäymän peitossa. Teekupin pinnassa on huonon huuhtelun jäljiltä irtolikaa ja teelehden palanen.

Sinä päivänä, kun itse haudutan asiakkaalle teetä edes tuhannen osaa tässä kunnossa olevista teevälineistä, saatte paiskoa pannuni lattiaan, polkea kuppini tuhanteen palaan, riisua hyllyt teestä ja repiä rintakyltin kupeestani.

Ymmärrän vihdoin, miksi Gordon Ramsay vaikuttaa tv-ohjelmissaan teatraalisen raivokkaalta - koska tämän tason ammattimattomuus tällaisessa hyvän teen paikassa on yksinkertaisesti rikos hyllyn hienoja teelaatuja kohtaan. Kahvila Valon teelista on erinomainen ja siksi haudutetun teen hinta suolainen. Tämän kattauksen perusteella koen kuitenkin tulleeni petetyksi.


Lisätietoja kohteesta
Kahvila Valo - www.kahvilavalo.fi
Tampere


PS. Vihreän teen perushaudutusohje litran vettä mukaisesti
1. 6 teemittalusikallista teetä (kukkurallinen teelusikallinen vastaa noin yhtä mittalusikallista)
2. enintään 80-asteinen vesi
3. haudutusaika 2 minuuttia


80-asteista vettä?
Jos veden lämpötilan mittaamiseen ei laatikosta löydy esimerkiksi paisto-/pihvimittaria, itse noudatan seuraavaa menettelyä: litrasta kiehuvalämpöistä vettä mukillinen (noin 2 dl) pois ja tilalle saman verran mahdollisimman kylmää vettä hanasta.

Saanko esitellä Tampere - Hämeenkadun Kulmakonditoria

Olen päättänyt kirjoittaa kohdearviointeihin välillä kannustavaa tekstiä, oli se kuinka vaikeaa tahansa. Tampereella Hämeenkadun uuden (avattu 3.7.2013) ja itseasiassa ison sekä viihtyisän Kulmakonditoria-kahvilan kohdalla pitää siksi keskittyä tuotteiden hyvään laatuun ja henkilökunnan erinomaiseen palveluasenteeseen, pöydässä mukissa odottavan teen sijaan.

Kulmakonditorion konsepti on positiivisesti erilainen. Selkeästi sisustukseltaan kahvila hyvällä paikalla, josta saa myös laajan valikoiman keskihintaisia viileitä ja lämpimiä ruoka-annoksia. Asiakaspaikkoja voisi arvioida olevan sisällä 40 - 50 ja ulkoterassilla ainakin parisenkymmentä.

Teen hinta on pussi- tai valmishaudutettuna teenä 2,00 euroa ja ehkä hieman oudosti ”irtotee”-nimikkeellä hintaan 2,20 eur. Paikan irtotee valmistetaan varsin saman konseptin mukaisesti kuin valmiiksi lämpölevyille haudutetut, jotka kannattaakin tee-elämyksen parantamiseksi kurkkaista ensin läpi. Kertakäyttöteefiltterissä pöytään saatava yritys tuottaa enemmän sotkua kuin teenautintoa.

Paikan teelista löytyy A5-kokoisesta Kahvit- ja teet -menusta. Teelaatujen kohdalla tuotetoimittajasta ei ole kahvien tavoin mainintaa, mutta sekoitukset, niistä olevat kuvat ja haudutetun teen maku kielivät vahvasti Helsingissä toimivasta ja Ruotsi-lähtöisestä Johan & Nyström -kahvipaahtamosta, joka tarjoaa Suomessa kahviloille mahdollisuuden varsin laajaan ja edulliseen paremman teen -teevalikoimaan.

Liekö valmistaminen kyseessä tai tässä tapauksessa ehdottomasti täysin väärä valkoisen teen määrä, onnistun tämän paikan lisäksi Tampereen toisessa Johan & Nyström -teetä myyvässä Kaffila-kahvilassa saamaan aina vetistä teetä. Mikäli Kulmakonditorian henkilökunta blogiin eksytte, tarkastattehan valkoisen teen määrän asiakasannoksissa. Poiketen täysin muista teelaaduista, valkoisen teen annostelu on joko:

24 teemittalusikallista / litra vettä, kun haudutusaika 2 minuuttia

tai järkevämmin

12 teemittalusikallista / litra, kun haudutusaika 3 - 4 minuuttia

Liian vähän valkoista teetä käytettäessä, tuloksena kupista löytyy nyt ottamani Mufa Ginkgo Superfruitteen tavoin tuoksultaan miellyttävän aromikas ja hedelmäinen, väriltään hunajamaisen keskitumma, mutta jäkimaultaan vetinen tee. Kuvan mukainen määrä on arviolta reilu teelusikallinen, eli huomattavasti liian vähän edes mukilliseen.

Teeveden lämpötilaa en kassan kiireestä johtuen lähtenyt kyselemään, mutta kun teelistassa on jokaisen teen kohdalla kerrottu vaadittu haudutusaika ja -lämpötila, olisi yksinkertaisesti noloa, mikäli kahvila ei itse teelajikohtaisesti ohjeen mukaan toimisi. Ja tässä kirjoittaessa alan ymmärtää, että ei toimi, koska vesi tuli automaatista. Todella suuri harmi.

Kulmakonditoria tarjoaa irtoteenä asiakkaan tilattavana yhdeksän erilaista teesekoitusta, joista vain yksi on maustamaton. Eikö kahvilassa luoteta teenjuojien haluavan myös maustamatonta teetä? Teekauppiaan kokemuksella juuri maustamattomien teelaatujen suosio kasvaa jatkuvasti.

Kahvilan teelistan teet ovat

mustat

Earl of Organic (luomu) - bergamontti-öljy

54 - samppanjaa, mansikkaa, kerma(-aromia?), ruiskaunokkia ja auringonkukkaa

Duke Blend - nopeasti vahvaksi hautuva rikottu Broken-teelehti

Mambo Jambo - persikka, papaija, aprikoosi, auringonkukka, malva, mustaherukka ja metsämansikka

Lapsang Souchon - savuarominen musta tee

vihreät

Goji&Tyrni, Vihreä Superfruittee - goji-marja, karpalo ja mansikka

Guava - guava, ananas ja appelsiini

valkoiset

Mufa Ginkgo Superfruittee - gingon lehti, granaattiomena ja selja

rooibos

Rooibos Greippi&Inkivääri - inkivääri, pippuri, lakritsijuuri, nana-minttu, kehäkukka ja greippi

Riittävä teelista ja henkilökunnan halu tarjota hyvää teetä ovat nyt ne positiiviset asiat itse kahvilatilan ohessa. Mutta valmiiksi haudutetun teen osalta tästä eteenpäin palataan perinteisempään kahvilapalveluun teen osalta, eli homma menee totaalisti penkin alle.

Kiva ajatus antaa asiakkaalle mahdollisuus itse päättää haudutusaika, kaatuu ystäväämme kertakäyttöteefiltteriin, joka suodatinpaperille ominaisesti valuttaa ajan kanssa vaikka koko kupin teetä asetilleen. Teen mukana tuli irtoteen annosteluun käytetty lusikka, joka oli valmiiksi jo puruinen. Ja mainitusti valkoista teetä oli annosteltu suhteessa vesimäärään aivan liian vähän.

Yllä mainittuun ei varmastikaan kukaan kuole, muttei odottanut fiilis hyvän alun jälkeen täydentynyt. Kuvan mukaisesti ihan pari minuuttia pöydässä seissyt tee oli jo neljännesdesin osalta pitkin asettia. Asiakkaan tehtäväksi jää kuivata kuppi ja teevälineet, jotta teen saa juoduksi pöytää sekä vaatteitaan kastelematta.

Kokoavana ajatuksena Kulmakonditorian konsepti on yleisesti ottaen hyvä, mutta teen osalta paljastaa kahvilan uudeksi. Jos kahvila saa langattoman verkon hankituksi, tulen mielelläni parin viikon päästä uusintayritykselle. Ja eihän mikään tietenkään estä asiakkaana avaamasta suutaan mahdollisten valmistusvaikeuksien ennaltaehkäisyn nimissä.

Lopuksi vielä ansaitusti nostona iso plussa henkilökunnan hyvälle ja osaavalle palvelulle, joka ei varsinkaan avausviikon kiireiden keskellä aina ole itsestäänselvyys. Asiasta kertonee hyvin se, että mietin palveltavana ollessani, josko minut tunnistettiin...

Lisätietoja Kulmakonditoriasta

Hämeenkatu 

http://www.kulmakonditoria.fi/

Saanko esitellä Tampere - Pyymäen Oma -kahvila Tuomiokirkonkadulla

Hämeenkadun kupeeseen Tuomiokirkonkadulla avautui toukokuun alussa uusi kahvila. Pyymäen Oma on kahvila, jonka isot kadulle avoimet ikkunat, terassi, rustiikkihenkinen sisustus ja lounge-tyylinen musiikki ovat houkutelleet asiakkaita käsittääkseni kohtuullisen hyvin. Asiakaspaikkoja kahvilassa on suunnilleen 30 plus terassi. Nyt asiakaskunta koostuu terassin nuorisosta ja sisäpaikkojen kypsemmistä rouvista - sekä tietysti yhdestä kriittisestä teetarkastajasta.

Kahvila kunnioittaa vahvasti suomalaista kahvilakulttuuria - valitettavasti tässä yhteydessä henkilökunnalla, joka on täysin pihalla teestä ja teen valmistuksesta. Hyvää teetä olisi hyllyllä tarjolla, mutta asenne teen juojia kohtaan hämmentää. Annan Pyymäen Omalle teeosaamisesta yksi ja puoli teelehteä viidestä. 

Tuomio olisi ollut puhdas yksi, mutta tarjolla on sentään irtoteetä, vaikka väärin valmistettuna. Enempään en voisi taipua antamaan nykyisellään millään - sen verran alkoi kassalla korventamaan paikan huutava ymmärryksen puute teestä.

Pyymäen Oma tarjoaa teenjuojalle kymmenen perusteen valikoiman. Mukaan on päässyt kuvan luomulaatuinen sencha. Teelistaa ei ole, eikä henkilökunta tiennyt tarkasti, mitä maustetut teet sisälsivät. Kysymys, onko vaniljateessä aitoa vaniljaa tai ei, oli jo liikaa.

Teetä tarjoillaan nähtävästi kupeittain. Muuta vaihtoehtoa ei ainakaan minulle tarjottu. Voi tietysti olla, että teepuolesta järkyttynyt ilmeeni suorastaan huusi vain sitä yhtä kupillista.

Haudutusvesi on miltei sata-asteista (95 astetta) ja kahvikoneesta. Ilman muutamaa veteen pyydettyä jääpalaa, olisi kupin vihreä sencha ollut juomakelvotonta. Mustalle teelle lämpötila on unelma, mutta valitettavasti teen valmistamisen osaaminen ei rajoitu vääriin haudutuslämpötiloihin.

Tee isketään kuppiin oheisen kuvan mukaisessa kertakäyttösuodattimessa. Teetä kuppia kohden on kaksi-kolminkertainen määrä. Olo on muutaman oikein haudutetun aamupäivän teepannullisen jälkeen pöytään istuessa lohduton. Päälimmäinen ajatus on miksi näin?

On harmillista, kun muuten konseptiltaan hyvältä vaikuttava uusi kahvilakohde töppää teepuolen näin täydellisesti. Huono teeosaaminen ja käytettynä tassilla teetä valuva teetampax jättävät valitettavan huonon maun, jota pussiteen puuttuminen ei pelasta. Kahviosaamista ja laatua näyttäisi olevan tarjolla hyvin, mutta Pyymäen Oma ei ole hyvästä teestä nauttivan paikka. Ilman teepuolen päivittämistä, kahvila jättää hyödyntämättä puitteidensa merkittävän mahdollisuuden hyvän teen kohteena.

Hämeenkadun juna-aseman päädyn teeherruuden säilyttää näin ollen parin kymmenen metrin päässä oleva Wayne's Coffee, joka hienona eleenä säädätti toisen kahvikoneensa vedenannon 80-asteeseen vihreää teetä ajatellen.

Pyymäen Oma
Tuomiokirkonkatu 30, Tampere

http://www.pyymaenleipomo.fi/oma/

Saanko esitellä Tampere - Waynes's Coffee is back!

Suomessa aikaisemmin vuosia toiminut ruotsalainen Wayne's Coffee -kahvilaketjubrändi on palannut Suomeen. Tampereella avattiin marraskuun puolivälissä Hämeenkadulla Stockmannia vastapäätä upouusi Wayne's. Noin nelikymmenpaikkainen kahvila jatkaa suomalaisille tutuin tuottein ja ainakin perjantai-alkuiltapäivän kokemuksella asiakkaat ovat odottaneet yllättäen keväällä 2012 lopettaneen ketjun paluuta.

Waynes's Coffee tosiaan katosi käytännössä yhdessä yössä Suomesta brändin lisenssilupamaksuongelmista johtuen. Pikainen paluu varmistaa sen, että monet tunnistavat yhä ketjun - iso osa ei ehtinyt edes tajuta välikatoamista.

Teen juojalle aikaisempi Wayne's Coffee oli suhteellisen ystävällinen paikka. Merkin omien (ylipakattujen) biohajoavien pyramiditeepussien lisäksi Clipperin teet täydensivät valikoimaa mukavasti. Tampereen uusimman kahvilan perusteella on pakko todeta teenystävät unohtuneen. Toivottavasti kyseessä on alun välivaihe ja teevalikoimaan saadaan pikaisesti vahvistusta.

Tee (noin 4dl) maksaa 2,50 ja toteutus noudattaa klassista kahvilamallia; kuumaa vettä kahvikoneesta, pussi ja tassi. Siinä se - simppeliä ja ihan ok. Itse teevalikoima on huono. Reilua löytyy, mutta luomua ei. Teet ovat eksoottisesti maustettuja klassikkoja.

Itse otin paremman puutteessa vihreän opuntiakaktusteen, joka liian kuumassa vedessä tarjoiltuna on maultaan samanaikaisesti vetinen ja kevyesti kitkerä. Haudutetun teen tuoksu on hedelmäinen ja lupaa makua enemmän.

Teelistan suurimmaksi puutteeksi jää maustamattoman perusvihreän teevaihtoehdon - ja yleensäkin hyvän perusteen - puuttuminen. Haudutuslämpötilojen suhteen olen varma, ettei henkilökunnan koulutus riittäisi - pitääkin kysyä! Itseasiassa teen sen nyt heti! ...

... Nonniin, ensinnäkin kahvilan teelistasta on nyt kuva ohessa. Teen suhteen enemmän makustelijanautiskelijoille se aiheuttanee mukavia mielikuvia.

Kahvilan teevesi tulee erikoiskahvikoneesta, jonka ulosantolämpötila on kahvikoneille klassinen 95 astetta (celsius). Optimi suurimmalle osalle mustia, rooibos- ja haudukesekoituksia, mutta vihreälle teelle tappotuomio - siis jos on asiassa tiukaksi asti tarkka. Vihreän teen saisi yleensä lisätä enintään 80-asteiseen veteen. Suosittelen siis pyytämään kupin pohjalle ennen kuumaa vettä yhden pienen jääpalan.

Uskon, ettei Tampereen Wayne's Coffeen tarvitse olla missään vaiheessa huolissaan asiakkaista. Viihtyisä kahvila otettaneen paikallisten parissa lämmöllä vastaan. Mikäli tuotteiden hinnat pysyvät nykyisellä tasolla, nekään eivät asiakkaita karkoita. Teen kannalta jää toivomisen varaa, mutta se nyt on yleensäkin meillä sellainen helmasynti, joka odottaa päiviään parempia.

Toisena ehdottomana mietinnän kohtana on viikonlopun aukioloajat, jotka ovat liikepaikalla pääkadun varressa ja aivan rautatieaseman vieressä liian suppeat. Kahvila avaa lauantaisin ja sunnuntaisin vasta kello 9:00 ja sulkee kello 18:00.

Mitä vielä; ilmainen langaton verkko ja ystävällinen henkilökunta. Kyllä se siitä! Tervetuloa takaisin Tampereelle Wayne's - muistathan panostaa siihen teehen! Allekirjoittanut ilahtuisi kovin, jos parin viikon kuluttua seuraavalla käynnillä saisi myös hyvää luomua perusvalkoista tai edes -vihreää.

Sakkainen valkoinen tee

Kuvassa on kupillinen Tampereen Coffee Housessa nautittua valkoista vaniljateetä. Joisitko Sinä kahvisi, jos se jättäisi välittömästi kaadettuaan kupin tällaiseen kuntoon? Hyi hyi ja hyi! Sakkaa oli kuvaa huomattavasti enemmän. 

Tämän kupillisen teetovillinen osoitti eron hyvän ja "kahvilalaatuisen" teen  välillä. Yleissääntönä pannussa oleva itse kaadettava kahvi saa seistä enintään 30 minuuttia ja se tulee sen jälkeen vaihtaa. Kahvi tehdään aina pestyyn pannuun (mm. kahvirasva ja muut jäämät pilaavat tuoreen kahvin maun), eikä koskaan aikaisemman pannun pohjia kaadeta tuoreen pannullisen sekaan.

Tämä siis kahviosaamiskohteissa. Normisti taitaa edellisen sumpan pannunjämät kaatua lisäkatteeksi uuteen pannulliseen ja tyhjä pannu nauttii korkeintaan pikaisen haaleavesihuuhtelun matkalla keittimeen. Ja siinä, missä kahvi, on tee näissä samoissa kohteissa luonnollisesti vieläkin ikävämmän keittoperinteen uhri.

Teen sakka ei ole vaarallista, vaan normaali ilmiö myös joidenkin teelaatujen kohdalla. Teekupin värjäävä sakka on ryppyvoiteista ja muista rouvain kreemeistä tuttujen flavonoidien sekä vesijohtoveden kalkin saostumaa. Maaperästä veteen liukeneva kalkki tekee vedestä laadultaan kovaa. Mitä kovempi alueen vesijohtoveden laatu on, sitä enemmän sakkaa ilmenee myös liian pitkään haudutetussa teessä.

Teen sakka on kuvan tapaisesti ilmentyessään harmitonta, mutta huonosta teeasiakaskulttuurista kertova ilmiö sekä tietysti harrastelijageologin unelma. Mikäli kotopuolessasi teehen ilmestyy tällaista sakkaa, tarkasta teesi haudutusaika ja käytä tarvittaessa hyvälaatuista lähdevettä.

Tampereen vesi on mielestäni ainakin välillä aivan liian kalkkista. Se näkyy ja maistuu. Kalkki ei ole teevedessä hyvä juttu. Erityisesti mietojen teelaatujen kohdalla jo pienen teefriikkiytymisen jälkeen maistaa, onko teenkeittäjä muistanut valuttaa kraanaa ensin, ja onko alueen vesi kovaa.

Vinkki
Entäpäs se oman kodin vesi? Millaista se on? Helppo tarkastaa kotikonstein! Täytä puhdas kattila kylmällä(!) vedellä ja anna sen kiehua loppuun asti. Kattilan pohjalle jäävä valkoinen sakka on kalkkia. Sitä ei hyvässä teevedessä näy nimeksikään. Toinen helppo tapa on kurkkasta  suihkun suutinta. Onko sen rei'issä valkoista töhnää? Se on kalkkia. Kahvikin on paljon maukkaampaa vähäkalkkiseen veteen keitettynä.

Mitä sitten voi tehdä, jos kalkkia on aidosti ongelmaksi asti? 
Kahvilan pitää muistaa jokaisen haudutustee-erän välillä pestä pannu sopivan pesuaineen kanssa lämpimällä vedellä. Jämiä ei sekoitella - ei ikinä tai missään yhteydessä.

Tarvittaessa teeastiat saa helposti sakattomiksi ja värjäytymättömiksi happamilla aineilla, kuten sitruunamehulla, ruokasoodalla tai ihan suolalla. Lisäapua löytyy ihan perus-vedensuodattimista, joissa taitaa kaikissa olla kalkinpoisto vakiona.

Jos kalkki tai teesakka eivät haittaa, ei ole ongelmaa. Kahvilan, joka ei ole erikoistunut teehen, tulisi valita valmiiksi haudutettavat teet esteettisyysnäkökulma laadun ohessa huomioiden. Ominaisuutena sakkaava tee hus-pois. Mikäli sakka on teen keittäjän laiskuutta tai osaamattomuutta, on asia aivan yhtä helppo ratkaista - kysymys on arvoista ja asiantuntijuudesta.

Valkoista ruusuteetä ja korppuja

Aikaisemmassa tekstissä tuli jo mainituksi tamperelainen Cafe la Famille -kahvila, joka on yksi "must" käyntikohde aina Tampereen reissuilla. Yllätyn aina, kun paikalliset ystävät eivät tiedä koko kahvilaa, sillä se on aivan erityinen ja hyvin viihtyisä levähdyspaikka, jossa on lisäksi hyvä valikoima teetä ja muun muassa maukkaat kakut.

Tee on Famillessa täysin vapaalla santsilla ja kupin koon voi valita itse. Kuvassa oma lempparini - miltei litran kuppi, johon aina kivasti tyhjenee puoli pannullista valmiiksi haudutettuna tarjottavaa teetä. Nyt maistelussa on valkoinen ruusulla maustettu tee ja oheiskyytipoikana paikan omista korvapuusteista tehtyjä korppuja, jotka muuten ovat teen kera ilmaisia.

Kahvila on tilaa elävöittävästi kaksikerroksinen. Ylempi kerros on parvityyppinen, joten itsessään pieni tila tuntuu avaralta. Cafe la Famillen teet vaikuttaisivat olevan ainakin osittain Forsmanin irtoteetä. Valikoima on hyvä ja kahden valmiiksi haudutetun teen lisäksi tarjolla on vapaasti itse haudutettavaksi noin kymmenkunta eri laatua. Famillen syötäväpuoli on erinomainen, joskin se näkyy myös hinnassa. Itse aloitan vitriinin tarkastamisen aina vasemmasta yläkulmasta, josta saa usein talon täydellisen suklaakakun ja muiden taivaallisten herkkujen viimeisiä paloja erittäin huokeasti - laadusta tinkimättä.

Vinkkinä ensikertalaisille, että kahvila toimii suomalaisille hieman vieraalla tavalla - siellä palvellaan. Tilaa kassan henkilökunnalta sisään tullessasi halutut tuotteet, ja ne tuodaan itse otettavaa teetä sekä kahvia lukuunottamatta pöytää laskun kanssa, joka maksetaan henkilökunnalle lähdön yhteydessä.

Cafe la Famille on ehdottomasti tutustumiskohde teen ystävälle Tampereella. Henkilökunta on avuliasta ja esimerkiksi teeveden saa "riittävän suunnilleen noin" -lämpöisenä. Varaa mukaan riittävästi aikaa nauttia hyvästä seurasta, kirjasta tai pysähdy vaikka hetkeksi kirjoittamaan. Cafe la Famille tarjoaa ympäristön pysähtyä toviksi.

Miksi Tampereen Aschan on jättänyt teenjuojat aamutarjouksen ulkopuolelle?

Sallinitte ihmetellä, kun Tampereen Koskipuiston Aschan-kahvila on jättänyt aamutarjouksestaan kokonaan pois teet. Suositun laajan teevalikoiman kahvilan omistaja on syystä ymmärtämättömästä päättänyt, että vain peruskahvin sekä erikoiskahvien juojat kuuluvat enää -50 % -aamutarjouksen piiriin.

Miksi? Kahvilan teevalikoiman pussihinta on varmasti kahvin kanssa kilpailukykyinen, eikä kuuman veden kuppiin laskemisen vaatiman työmäärän voi ajatella olevan suuri vaikkapa latteen verrattuna.

Kahvilan teevalikoima on yleisesti ottaen hyvä. Tarjolla on miltei parikymmentä eri Clipper-teemerkin teetä, joista suurin osa luomua. Mikäli ei huomioi pussiteekohteiden yleistä väärän lämpöisen teeveden ongelmaa tai mielestäni laatuun nähden korkeaa kuppihintaa, on Aschan-ketju toimittanut myös teenjuojalle sen, mitä kahvilanlaisista paikoista voi hyvässä odottaa.

Mutta ei siis enää. Teenjuojat ovat ainakin tässä ketjun kohteessa pudotettu ei-toivottujen asiakkaiden listalle - Kiitos ja näkemiin, sanon minä. Ei se alennus, vaan periaate.

Kun Aschan-kahvilat ovat profiloituneet tavallista laajemman sekä laadukkaamman teen kohteiksi, en ymmärrä, mitä teenjuojat tahallisesti unohtavalla kampanjalinjauksella halutaan saavuttaa? Teekauppiaan ja tuotekehittäjän ymmärrys ei asiaan riitä. Olisi kiva kuulla, mitä taustalla on.

Tampere on hyvänä teekohteena menettänyt asemaansa kuluvan syksyn aikana. Esimerkiksi tunnetun ruotsalaisen Johan & Nyström -teemerkin maukkaita teelaatuja tarjoilevan Kaffila-kahvilan palvelun laatu on pudonnut merkittävästi kesän jälkeen. Nyt Aschan on päättänyt osoittaa kahvin juojien olevan hyvästä teestä nauttivia arvokkaampia asiakkaita.

Onneksi Tampereelle jää vielä myös monta hyvää teekohdetta. Olen itse jo useita vuosia nauttinyt Frenckellin-aukiota vastapäätä sijaitsevan Cafe la Famille -kahvilan teestä, suurista kupillisista, vapaasta santsista ja kiireettömästä tunnelmasta. Myös särvinvalikoima on erinomainen. Tiedän Tallipihan kahvilan tarjoavan Demmers Teehaus -teemerkin tuotteita, joten se on varmasti toinen teeturistin kohde Tampereella.