Sain muutama kuukausi sitten
tiedustelun Mentalisti-tv-sarjasta tutun Patrick Janen
teetottumuksista. Ohjelmassa hänellä on lähestulkoon koko ajan
teekuppi kourasssa, ja yhteyttä ottanut oli kovin kiinnostunut
tietämään, mitä tuo ihmismielen superasiantuntija juo.
Mikäli en aivan väärää tietoa
kanavieni kautta saanut, hän juo mustaa vahvasti savuaromista Lapsang Souchongia. Testasin Janen juoman omankin valikoimani teen -
ja pyhä jumala! Jokaiselle, joka sanoo, että kaikki teet maistuvat
samalta, sanon minä Lapsang Souchong.
Nauttimani kupillinen oli osa
Helsingissä Demmers Teehaus Helsinki -teekaupan pienessä
maistelupöydässä eteeni tilauksesta tuotua
täydellisesti haudutettua pannullista. Teekaupan omistajan armeliaan
katseen alla väkinäisesti hymyillen sain kyllä pannullisesta
puolet lopulta juotua, mutta kaikki ei olisi mennyt.
Yrityksenä päästä mahdollisimman
pikaisesti eroon teestä, tarjosin sitä jopa teekaupan omistajalle, joka
kohteliaasti kieltäytyi nautinnosta. Onneksi pöydällä oli
teuutteesta tehtyjä karkkeja ja kandi-teesokeria, joilla
siirappiseksi sokeroitu tee sitten upposi silta osin kun upposi.
Lapsang Souchong ei missään nimessä
ole pahaa. Itseasiassa se on erinomainen tee ja legenda lajissaan.
Minussa ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi miestä tälle maultaan
nahkaiseksi, erittäin savuiseksi ja miehekkääksi teeksi
kuvaillulle juomalle.
Huolimatta yllä olevasta ylistävästä
kuvailusta, suosittelen lämpimästi testaamaan Lapsang Souchongin ja
varsinkin sen kevyempiaromisen China Keemun-serkun. Päivittäiskaupan
erityisesti mustat aromatisoidut teet tuppaavat tuoksumaan hyvältä,
mutta sijoittuvat makuasteikolla kevyesti yhden oktaavin sisään.
Kyseessä on illuusio, jota kannattaa vastustaa. Käynneilläni
teekaupoissa, maistan aina jotain uutta teesekoitusta, ja yllätyn,
miten vivahdeikas, monipuolinen ja rikas teen makumaailma
todellisuudessa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti